Perjantaina 27.11 oli vuorossa ratareenit, radasta ja koutsaamisesta vastasi Tommi R. Paikalla olivat Päivi & Nelli, Saara & Viggo, Anu & Minttu, Johanna & Lordi ja Mappe & Nasu.

Radan oli käynyt koutsi testaamassa kropai "nollakone" Puubin kanssa päivällä ja todennut siinä olevan riittävästi haastetta, mutta ei kuitenkaan mikään mahdoton. Aluksi rata mentiin normaalisti numerojärjestyksessä Sen jälkeen kiinniteettiin huomiota ongelmakohtiin ja yritettin viilata suoritusta maksimaaliseksi, jne. Ensimmäisen radan jälkeen käännettin pituus, okseri ja keinu, helpotettiin hieman renkaalle tuloa ja suoritettin se kokonaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Aluksi haastavin kohta oli saada käännös hypyltä 5 hypylle 6 mahdollisimman tiukaksi. Parhaiten se onnnistui jos pystyi lähettämään koiran keinulta putkeen ja myös ottamaan renkaalle etäisyyttä sivusuunnassa mahdollisimman lähelle hyppyä 5, missä valsilla/nenästä vetämällä hypylle 6. Takaa leikkaamalla kohtaa ei edes kukaan yrittänyt, koska keinu esti aika tehokkasti ohjaajan liikkeen takaa ohjaukseen.

Toinen, ehkä koko radan vaikein kohta, haaste oli saada koira oikein kepeille. Hypyn 7 takaa vienti ja okseri 8 käytännössä esti ohjaajan koiran viennin kepeille koira vasemmalla puolella, kukaan ei edes yrittänyt. Parhaiten kepeille vienti onnistui kun oikaisi hypyltä 7 okserille koiran hyppäämään okserin mahdollisimman suoraan ja siten keppien ensimmäiseen väliin. Jos liikaa ennen keppejä veti koiraa vasemmalle, sai helposti koiran keppien takana olevaan putkeen. Parhaiten tämä kohta onnistui, jos koira haki kepit mahdollisimman itsenäisesti avokulmasta takana olevasta ansaputkesta huolimatta.

Keppien jälkeisestä muuri/hyppy-yhdistelmässä nopein tapa tuntui olevan jos valssasi keppien jälkeen, heitti koran muurin takaa ja valssasi uudestaan muurin ja hypyn välissä. Tämä vaan vaati täsmälleen oikeaa ajoitusta muuten helposti koira hyppäsi joko muurin tai hypyn 11 väärään suuntaan. Varmempi tapa, mutta ehkä useimmilla aavistuksen hitaampi, oli valssata keppien jälkeen ja tehdä takaaleikkaus hypyllä 11.

Putki 14 vaati koiralta hyvää sokean putken hakemista. Jos ohjaaja joutui viemään koiran täysin putkelle, tuli jatkosta A:lle todella kiire.

Loppuradalla parhaaksi todettin ohjaajan "layeröidä" kepit, eli ohjata koira pituudelle ja putkeen keppien vasemalta puolelta. Jos ohjaaja meni koiran mukana keppien oikealle puolelle, omalla liikkeellään helposti työnsi koiran liika "päin seinää" ja pituudelle tuli huono kulma ja ahtaudesta johtuvaa turhaa kyselyä. Sen sijaan jos ohjaaja juoksi keppien vasemmalta puolelta, ohjasi putkeen vastakkaisella kädellä oli "loppusuora" selvästi sujuvampi ja nopeampi.

Kun rata suoritettin päinvastaisessa järjestyksessä, oli se selvästi helpompi ja se treenattiinkin nopeammassa temmossa kuin alkuperäinen versio.Vaikein kohta oli saada koira kääntymään putkelta 14 oikeaan suuntaa hypylle 13. Parhaiten se onnistui kääntämällä koira sylkkärillä putken päästä hypylle ja layeröimällä putken.

- TRa