Taas kerran, parempi varmaan myöhään kuin ei milloinkaan...

No olisihan se helpompi kirjoittaa, kun olisi ihan tuoreessa muistissa, mutta miten se taas  jäi....

Torstaina 5.8 treenattiin teemalla VAUHTI. Rata oli sellainen, että siinä oli kyllä ansoja, mutta ei juurikaan kovaa vääntämistä tiukilla kurveilla. Eli tarkoitus oli vetää niin kovaa kuin sielu sietää ja riskillä. Aikaa otettiin ja tarkoitus oli koko ajan uusintayrityksellä parantaa aikaa. Koutsina oli Tommi ja paikalla Nina & Sili, Sarkku & Pimpo, Kata&Hype, Johanna& Lordi ja Anu&Minttu. Ratoja oli samalla piirrustuksella kaksi ja aloiteltiin punaisella merkityllä radalla. Kovimmin tykitti taas kerran Johanna&Lordi. Ja pystuivät parantaamaankin toisella kierroksella. Sitten ilmeni se, että näin suoraviivaisella radalla on aika vaikea pystyä aikaa parantamaan, koska väkisinkin koiran viretila laskee toistoissa. Ja käännöksissäkään tämän profiilisella radalla on vaikea sitä ottaa kiinni, jos koira ei tykitä ihan täysillä. Mietittiin erilaisia motivointikeinoja omalle koiralle. Parhaiten muistaakseni parannuksessa pystyi Sarkku & Pimpo, kunto riitti myös uusintakierroksilla ajan parannukseen. Kokeiltiin erilaisia vaihtoehtoja (esimerkiksi lopussa takaaleikkaus versus persjättövedätys viimeiselle nro 16 hypylle. Ne jotka eivät halunneet vetää kontaktia täysillä kisanomaisesti vaan pysäyttivät/palkkasivat, otettin aikaa kontaktille / loppu rata kontaktilta ja vertailtiin niitä. Kuitenkin kello kävi koko ajan kontaktille asti, eli tarkoitus ei ollut himmailla yhtään ENNEN kontaktia.

Lopuksi vedettiin vihreällä merkattu rata ja samat jutut siitä. Vertailtiin aikoja ja yritettin parantaa erilaisilla ohjauksilla. Ja vedettiin TÄYSIÄ. Alku osottautui yllätttävänkin vaikeaksi kun vauhti kasvoi. Yllättäen hyppy veti monesti enemmän kuin suora putki, mitä en olisi etukäteen uskonut. Johtui varmaan siitä, että koira haki väkisinkin alussa keppejä ja hakeutui siksi muurille niin vinoon, että hyppy (nro 7 väärin päin) oli suoraan edessä putken sijaan. Ja kun haluttiin nimenomaan, että tiukkoja haltuunottoja ei oteta vaan edetään kokoajan maksimaalista vauhtia. Parhaiten alusta selvisi sillä, että ohjasi koiran hypyltä 2 suorinta linjaa muurille ja siitä putkelle, okserilla piti takaaleikata. Rata oli kuitenkin sellainen, että sen pystyi suorittamaan oikein ohjaamalla koko ajan maksimaalista vauhtia ilman tiukkoja haltuunottoja ja siinä oli se haaste.

Tommi