Verenmaku suussa ei sentään menty, mutta tällä kertaa pistettiin koetukselle muisti ja paineensietokyky. Treeneissä olivat kaikki keskiviikkolaiset eli Anu&Nipsu, Krista&Hippu, Petri&Remu, Outi&Olli, Kati&Into ja Pekka&Spot.

Tutustuttavaa oli 30 esteen verran, aikaa 7 minuttia. Asiaa hankaloitti se, että fyysisiä esteitä oli suhteellisen vähän, joten samojen esteiden jankkaus pisti muistin koetukselle. Rataantutustumisen jälkeen homman nimi oli se, että alettiin käymään kauppaa siitä, kuinka pitkälle lupaa selviytyvänsä radalla. Oman tavoitteen saavuttamisesta oli luvassa Fazerin Sinistä ja jotta jengi ei ruvennut nynnyileen varman suklaan toivossa, niin kolmelle eniten luvanneella oli mahdollisuus tienata itselleen vielä herkullinen Enkeli-sulkaapatukka.

Eniten luottoa itseensä ja koiraan löytyi Anulta, joka lupasi kertalaakista tehdä nollaradan eli kaikki 30 estettä. Sangen vahvasti ja taisteluhengellä homma olikin hanskassa aina siihen asti, kunnes se ei enää ollut. Muistiinpanot eivät tietenkään löytyneet tähän hätään, joten tarkkoja estemääriä en muista ulkoa, mutta ihan voitonpuolella Anu ja Nipsu olivat. Nostan hattua tuollaiselle sisulle! Petri sen sijaan epäili omaa muistikapasiteettiansa suotta, sillä miehet paineli nollaradan varmaan tyyliinsä. Kristalla ja Hipulla oli oikein pahan karman päivä, kun keppien aloitukset eivät meinanneet sitten millään onnistua. Outi ja Olli painelivat jäätävää kyytiä suhteellisen varmalla oteella, pieniä ajoitus- ja linjausfiksailuja kohtasivat muutaman kerran. Maksikatsomolaiset kun pääsivät kehiin, niin johan siellä mentiin kirjavalla tyylillä. Katia piinasi este 14, joka ei meinannut muistua millään mieleen aiheuttaen aikamoisia pelastelun hetkiä. Mutta kyllä pari puski muutaman tyylikkään nollaradankin. Pekalla oli vajaa akunvaraus ja puolitehollahan ei Spotin kanssa treenata, se kun ei anna yhtään anteeksi. Mutta kyllä sieltä ainakin yksi 30 esteen suoritus nähtiin, tosin parilla rimalla höystettynä.

Suklaata sai joku enempi ja joku vähempi, mutta hyvää taisteluhenkeä oli lähes kaikilla. Lopuksi modattiin rata vielä uuteen uskoon, josta tehtiin 20 esteen rata. Lähtöjärjestys arvottiin ja suklaata sai periaatteella "pääse virheettömästi pidemmälle kuin edellinen". Arpaonnesta riippuen jollekin kävi parempi munkki kuin toiselle. Suklaata oli jaossa lähes tulkoon kaikesta 1 ja 20 esteen välimaastosta.