Treenejä suunnitellessa kävin läpi vajaan parin vuoden aikana tehtyjä rääkkitreenejä. Jostain syystä todella elävästi mieleen on jäänyt Anun vetämät nollatreenit, jossa paineensietokyky laitettiin oikein kunnolla testiin. Nää treenit oli siihen aikaan, kun me oltiin Islan kanssa vasta aloitettu valmennusryhmässä, joten lähtökohtaisestikin treenit oli vähän jännittäviä. Me ryssittiin Ipen kanssa muistaakseni jokaikinen rata. Koska treeni on mielestäni niin tehokas ja onnistunut, halusin jakaa tätä tuskaisaa kokemusta uudelleen keskiviikkolaisille. Edellisen kerran samaa treeniä teki vain Kati ja Into, joten muille se oli koiran kanssa vieras. Katin ja Inton lisäki treeneissä oli siis Anu ja Nipsu, Outi ja Olli, Krista ja Hippu ja Petri lainakoira Mokalla.

Idea oli hyvin yksinkertainen; viisi rataa (samalla ratapohjalla), kisanomaiset suoritukset, tavoitteena pitää nollaprosentti mahdollisimman korkealla. Tavoittena pidettiin se sama 60 %, joka ekallakin kerralla oli (ja josta siitä jäätiin aika tavalla!)

Rataantutustumista


Nipsukin tutustuu rataan


Rata 1.
Lupaava alku! Ensimmäisen kierroksen jälkeen nollaprosentti oli 80%, vain Mokka ja Petri otti muutaman virheen radalta. Tuomari ei myöskään ollut kamalan tiukalla päällä, joten Ollin tulkinnanvarainen kielto tuomittiin heidän hyväkseen.


Rata 2.
Pudotus maanpinnalle. Vain Hippu ja Krista tekivät nollaradan, joten nolla-% tipahti 50:een. Puomille vienti oli niin kelju, että kaikki muut sukelsivat auttamatta putkeen.


Rata 3.
Kolmannelta radalta nollia tekivät Olli ja Hippu. Prosentti tipahti 46,6 %:iin.


Rata 4.
Todellinen ryhmähurmos! Vaikeuksien kautta voittoon neljännellä radalla, jolla kaikki tekivät nollaradan, nostaen prosentin sinne vaadittavaan 60:een.


Rata 5.
Viimeiselle radalle paineet olivat varsin kovat, 3/5 täytyi saada nollatulos, jotta prosentti olisi pysynyt siellä kuudessakymmenessä. Koira toisensa jälkeen kuitenkin hyllytti, suurimammaksi osaksi joka putkeen (4.) tai puomille (11.). Olli ja Outi taistelivat hienosti nollaradan, mutta se ei ihan herkkupalkintoa varten.


Nollaprosentiksi jäi 52 %, mutta liian kiltti tuomari oli kuitenkin niin iloinen siitä neljännen radan revanssista, että jakoi lohdustuspalkinnoksi osan palkintonameista.
Tää on kyllä aika kiva treeni, jonka voisi ottaa vakituiseen ohjelmistoon vaikka vuoden välein. Seuraavaksi kerraksi voisi kehitellä vielä houkuttelevamman palkinnon (vaikka allekirjoittanut tekee suklaan eteen kyllä aika sata lasissa ;), jonka eteen tekis ihan kunnolla töitä. Vai pitäiskö sittenkin käyttää keppi porkkanan sijaan? Jos nollaprosenttitavoite ei toteudu, niin kaikki...mitä? :D

Laura