Keskiviikkona treenattiin vauhtia ja sen vastapainona aina tarvittavaa hallintaa, joka tällä kertaa keskittyi putkijarrutuksiin. Tehtiin kolmea 13-14 estettä pitkää rataa, jotka eivät olleet teknisesti erityisen vaativia, mutta joilla ohjaajan piti liikkua rohkeasti ja pystyä hallitsemaan tilannetta kovassa vauhdissa. Paikalla oli koko ke-ryhmä eli Outi ja Olli, Kati ja Into, Laura ja Isla, Lea ja Ama, Pekka ja Spot ja Petri ja Remu. Koulutusvuorossa oli Anu.




Heti ensimmäisellä radalla kaikkien piti säätää putkijarrua putkilla 2 ja 4. Osalle riitti selkeä merkkaus putken ulostulolla, osa vaati kunnon jarrun ennen putkeenmenoa. Vaikuttavimmat käännökset putkien jälkeen teki Into, joka kääntyi tiukasti putken suulta oikeaan suuntaan, vauhdin kuitenkaan hidastumatta. Moni muu meinasi liirailla ohjaajan jaloille. Putkesta putkeen -kuviossa nähtiin useita eri ohjausvaihtoehtoja, vaikka kuvio varsin simppeli olikin. Osa lähetti koiran ensimmäiseen putkeen ja meni tekemään persjätön putkien väliin, osa ohjasi molemmat putket kuvassa yläpuolelta. Hyppyjen serpentiinikuvio oli isoista esteväleistä johtuen haastavan vauhdikas. Lea ja Ama eivät siihen ehtineet oikein paneutua, kun aika meni kontaktivapautuksien treenailuihin, mutta muut selvittivät serpentiinin hienosti rohkealla etenemisellä.




Toisella radalla saikin putkijarruttaa jo kunnolla putkella viisi. Tässä huomattiinkin, että ohjaajan jäädessä taakse jarrut toimivat paremmin ja kaikki koirat kääntyivät tiukalla kurvilla putkelta hypylle 6. Varsinkin Ollin tiukkaakin tiukemmat ja nopeat käännökset jäivät mieleen, koira ei olisi voinut ampua putkeen yhtään lujempaa, mutta ei myöskään kääntyä putkesta yhtään tiukemmin! Putkien 8-9 väliä kokeiltiin sekä persjätöllä että leikkauksella. Hienosti nopeiden koirien ohjaajat uskalsivat ja ehtivät persjättöön, kun vaan lähettivät koiran rohkeasti hypylle 7. Tulokulma aalle oli hankala, mutta kaikki koirat osasivat selvittää sen itsenäisesti ohjaajan jäädessä kauas. Minikoira Remun kanssa tosin todettiin, että kokonaisuuden kannalta Petrin oli parempi ohjata Remu loivalle vekille ennen aata, jotta se sai kiipeämiseen paremman vauhdin. On hyvä muistaa, että se lyhyin reitti ei ole aina nopein. Avokulma kepeille aiheutti jonkun verran haasteita, jos ohjaaja "laiskotteli", eikä suunnannut liikettä huolella kohti oikeaa keppiväliä.




Viimeisellä radalla oli teknisesti haastavin hyppykuvio, kun hyppysuoralla piti tehdä takaakiertoa, välistävetoa ja/tai päällejuoksua. Tätä ohjattiin hyppyjen molemmin puolin. Petri ja Remu testasivat onnistuneesti molemmat versiot, Outi ja Olli tekivät hyppyjen yläpuolelta ja kaikki maksiohjaajat alapuolelta. Kun hypylle 4 sai tehtyä hyvän ennakoinnin ja pääsi hypylle viisi sopivalla etumatkalla, loppu hoitui helposti vikkelillä jaloilla ja rohkealla etenemisellä. Pekka ja Spot hoitivat osuutensa näyttävästi yhdellä yrityksellä, mutta muidenkin kanssa saatiin hyviä suorituksia viimeistään pienellä treenillä. Putken 11 ohjaus osoittautui parhaimmaksi tulemalla keppien puolelle. Muilla yrityksillä nähtiin muutama elävä tykinkuula sinkoamassa putkesta suoraan edessä olevaan putkeen, kun ohjaajien voimakas liike vei jarrusta huolimatta koiria muualle kuin haluttuun suuntaan. Onneksi kolareilta vältyttiin!

Koirat saivat mennä lujaa ja ohjaajiakin näytti puuskuttavan ratojen jälkeen. Todella hyvällä tsempillä kaikki menivät ja tarttuivat vauhdikkaisiin hassteisiin, hyvä te! :)

-Anu