Keskiviikon ryhmällä oli teemana rata. Paikalla oli Tero ja Pörrö, Sami ja Pantsu, Kaisa ja Ella, Outi ja Olli, Tuija ja Piipu ja Elina ja Stella ja koutsina tällä kertaa Liisa. Radaksi valitsin itselläni aluevalkussa oleen, Jari Suomalaisen tekemän radan. Radassa oli sopivasti haastetta myös ryhmän kokeneemmille koirakoille ja ensimmäiset suoritukset otettiinkin kisamaisina suorituksina ja tavoitteena tietenkin se nolla. Lupaukset palkinnoistakaan eivät kuitenkaan saaneet kiritettyä ketään puhtaaseen rataan, vaikka parilla koirakkolla ei se niin kovin kaukana ollut.

"Kisasuorituksen" jälkeen alettiin viilaamaan yksityiskohtia. Suurinta hankaluutta tuotti odotetusti vauhtipätkä 10 putkelta 14 kepeille. Monen ensivalinta oli puomin leijeröinti, joka onnistuakseen tarvitse sekä estehakuisen (ei vain puomihakuisen!) koiran, sekä varsin täydellisyyttä hipovan rytmityksen sekä nopsat jalat ohjaajalle. Mikäli ohjaaja hidasti vähääkään ennen pituutta, kääntyivät koirat melkein väkisin puomille, jota on tietenkin suurimmalla osalla koirista vaihvistettu paljon enemmän kuin pituusestettä. Ja koska ohjaajan oli melkein väkisin saatettava koira varsin pitkälle kohti pituutta, tuli tässä ohjausvaihtoehdossa ohjaajalle väkisin kiire ohjaamaan koiraa suoran 13 putken jälkeen kepeille., etenkin kun heti putken jälkeen ohjaajan kanssa samalla puolella on tyrkyllä myös 2 hyppy, jolta nopeiden jalkojen lisäksi saattoi pelastaa ainoastaan täydellisen itsenäisesti kepit hakeva koira.

Puomin leijeröinnin lisäksi tämän estevälin saattoi ohjata myös puomin toiselta puolelta joko jääden putken ja puomin väliin tai tekemällä persjätön pituuden ja putken väliin. Persjättöön ehti vallan mainiosti nopeillakin koirilla, jos vain pystyi irroittamaan koiran 10 putkeen. Sen jälkeen 11 putki onnistuu vähemmänkin estehakuisilta koirilta, mutta persjätön ajoituksessa tarvisee kuitenkin sen verran olla skarppina, että koira ohjautuu varmasti myös pituudelle. Tämän jälkeen kepit ja takana leikkaus siinä sujuivat kaikilta tätä kokeilleilta ongelmitta.

Koirakoilla, joilla ohjaajan vauhdin suhde koiran vauhtiin ei ole niin suuri ja jos koiraa joutui saattelemaan 10 putkeen, oli tämä kohta mahdollinen saada onnistumaan myös siten, että ohjaaja meni puomin ja putken välistä. Kiire tuli toki tässäkin ja koiralta vaadittiin joka tapauksessa osaamista itsenäisestä kepeille hakeutumisesta, jossa toki auttoi, että keppejä alettiin käskyttämään jo ennen 13 putkea.

Muilta osin sopivia ohjausvaihtoehtoja haettiin heti 1-3 esteille, 6-8 esteille ja 18-21 esteille. 1-3 esteillä ja 6-8 esteillä etenkin maksikoirilla suorempi linja oli nopeampi teoreettisesti pidemmästä matkasta huolimatta, eli siten että lähdössä koira jätettiin 2 hypyn ja keppien tuntumaan ja lähetettiin 1 hypylle seinän puoleisen siivekkeen kautta. 18-21 esteillä parhaiten toimi joko putken leijeröinti niin, että ohjaaja teki 20 hypylle "saksalaisen" tai sitten niin, että mentiin koiran kanssa samaa linjaa ja tehtiin valssi tai persjättö renkaan jälkeen.