Koska päivitystä ei tullut heti tehtyä, en ala muistelemaan varmuudella tarkasti ketä oli paikalla/poissa, ettei mene jonkun kohdalla kuitenkin väärin ;) Tosin uskoisin silti tuon muistavani, kaikki ei kuitenkaan olleet paikalla, varsinkin keskiviikkona paljon pois (muut pois paitsi Elina ja Kaisa, tuuraamassa Anu P.), Elina flunssainen, eli joutui tekemään treenit "kevennettynä": Olisikohan torstaina ollut sitten paikalla makseista ainakin Loru, Maisa ja Pantsu, mineistä Nipsu ja Halla, koutsina Tommi. Vedin saman treenin sekä torstaina, että seuraavan viikon keskiviikkona. Mainittakoon muuten, että kun rata tuli vielä tehtyä toisella kerralla 180 astetta kentälle käännettynä, tulipahan taas selväksi se, että jopa hyvin pienet erot kulmissa/etäisyyksistä, mitä ei kuitenkaan rakennusvaiheessa tietoisesti tee, tekee niitä silti, eli erot voivat tehdä monet kohdat haastavuudeltaan hyvinkin erilaisiksi. No oli siellä selkeäkin ero ratojen välillä, keskiviikkona ei ollut käytössä rengasta, se korvattin oḱserilla, ohjauksellisesti tuossa silti ei juuri eroja ollut.

Teemana oli rata ja erityisesti takaaleikkaus/rytmitykset käännöksissä. Tosin takaaleikkuksia ei ollut mitenkään pakko tehdä, jos muutenkin onnistui. Eli kohtaan hypylle 11 oli tarkoitus tehdä, mutta Einari oli ainoa joka ehti tehdä tuonkin kohdan ilman takaaleikkausta. Tosin ilman ongelmia se ei ainakaan ekalla kerralla mennyt, eli nopea liike takaa kierrossa 8, kun valssiin tuli kiirus, heittikin koiran muurille. Muut tosiaan tekivät suosiolla hypylle 11 takaaleikkauksen, eikä esimerkiksi valssia. Jo se, että selvisi virheettä (ilman riman tippumista, kieltoa tai väärään suoraan putken pään menemistä) vaati hyvää rytmitystä tuossa. Ja varsinkin, että sen sai täydellisen sujuvaksi. Tuo ehkä olikin sitten se kohta mitä eniten hinkattiin tuolla radalla. No olihan niitä muitakin toki, esimerkiksi tiukka käännös pituudelta. Maksesita Loru oli tuossa ihan huippu, aina teki tiukan käännöksen ilman virheitä, Maisalla piti vähän hinkata kun joko meni vähän pitkäksi tai vika pituuden palikka meinasi kaatua. Myös lopun putkipari 22-23 vaati myös huomiota. Liian tiukka putkijarru 22:lla söi aikaa, toisaalta taas jos päästi pitkäksi, oltiin helposti lyhyen putken väärässä päässä.

Numeron 17 hypyn jälkeistä putkeen menoa sai myös miettiä kumpaa kautta ottaa. Yleisesti jos koira oli tosi nopsa siivekkeen ympärikiertäjä, kannatti ottaa alakautta, muuten yläkautta. Sitten sai miettiä kohtaa kepit nro 20, leieröikö hypyn 9 ja heittää koiran kepeille nro 19 takaa, yleensä aika hyvä vaihtoehto, tai sitten tekee persjätön putken 18 ja hypyn 19 väliin, sekin toimi. Ja olihan tuossa toki kaikkea muutakin mietittävää :)

Ohessa ratapiirros:

--

- TRa