Sekä valkkuryhmän jattä valkkuryhmän kouluttaman ryhmän koulutusvuorot sattuivat sopivasti peräkkäin, joten sekä ke että seuraavan viikon ti oli sama rata. European Openiin valmistautuvat Outi ja Olli toivoivat pöytää radalle ja löysinkin netin syövereistä tällaisen radan: http://pompilio.files.wordpress.com/2011/08/7f22114.jpg, jossa moira jouti mukavasti hakemaan pöytää hieman itsenäisesti. 

Koutsina oli siis Liisa ja keskiviikkona paikalla Outi, Tero, Minna ja Tuija. Tiistaina paikalla oli ekasta ryhmästä Aurora, Kairi, Nastasia ja Sanna ja jälkimmäisestä ryhmästä Eija, Lotta ja Miia. 

Valkkuryhmää hieman laiskotti, joten heillä A korvattiin pussilla, minkä paikallaa pysyminen etenkin maksikoirilla oli hieman haasteellista. Ensimmäinen varsinainen haaste oli kuitenkin keppien aloitus, mikä vaati ohjaajalta malttia, että koira meni sisään oikeaan väliin. Valkkuryhmästä kaikki suorittivat 7 ja 8 hypyt A:n puolelta jo alusta pitäen, mikä olikin selvästi sujuvampi vaihtoehto. 8 hypyllä koiralle vaan tarvitsi kertoa ajoissa minne rata seuraavaksi jatkuu, sillä rintama suunnan myöhäinen kääntö sai koiran jatkamaan matkaa kohti muuria. 

Itsenäiset keinusuoritukset olivat tällä radalla malttia, sillä selvästi sujuvin ohjausvaihtoehto puomin alla olevalle putkelle oli tehdä persjättö muurin ja putken jälkeen. Tällöin sai sekä blokattua puomin, että kerrottua koiralle, että matka jatkuu putkesta suoraan pöydälle. Tiistain ryhmästä yksi koirakko ehti tekemään tähän jopa valssin. Mikäli koira tarvitsi tukea keinulla, jolloin ei persjättöön ehtinyt, kannatti ohjaajan panostaa takaaleikkauksen rytmitykseen ja linjaan, eli päästää koira reilusti edelle ja juosta itse suoraa linjaa kohti pöytää. Ohjaajan liika kiire aiheutti ylimääräisiä kiemuroita sekä koiran että ohjaajan linjaan kun putkelle vienti venyy ja takanaleikkauksesta tulee turhan tiukka ja kääntävä. 

Vaikka pöytää tehdään harvakseltaan, onnistui se koirakoilta pääsääntöisesti varsin mallikkaasti. Kokemattomille koirille sitä vastoin muurin takaakierto oli hieman hankala. Takaakierron jälkeen ohjaajan ei passannut peruutella keppejä kohti vaan liikkua enemminkin kohti puomia tai koira livahti helposti putkeen. 

Radan viimeinen ansa oli puomin jälkeinen hyppy. Suurimmalle osalle koirakoista hyvin merkattu pakkovalssi-jaakotus oli toimivin vaihtoehto, mutta myös back-flap oli mahdollinen.